Kuukausi: helmikuu 2016

Pullakuskinne oli hiihtolomalla Lapissa. Siellä hangilla ovat niin Kekkonen kuin Vanhanenkin keksineet kaikenlaisia ideoita. Eikä ihme. Monenlaista tuli minunkin mieleeni. Oli muuten onni, että otin Rostenin pullia mukana evääksi, kun niitä ei Leviltä saa.

Siinä nokikahvia nuotiolla keitellessä laitoin sen yhteiskuntasopimuksenkin sitten saman tien uuteen uskoon.

***

Perusideani on hyvin yksinkertainen. Yhteiskuntasopimuksessa pitäisi ottaa mallia kotoa. Parisuhdehan on yhteiskuntasopimus parhaimmasta päästä. Se on eräänlainen liikeyritys, jonka tarkoituksena on valmistaa lapsia. Ja ihan kuin muussakin työelämässä, myös parisuhteessa täytyy huolehtia siitä, että perusasiat ovat kunnossa, jotta tuotteista tulee kelvollisia ja suhdetta on ylipäänsä mielekästä jatkaa. Pitää sitoutua ja olla valmis tekemään pitkää päivää. Lopussa saa sitten bonuksen kun valmis tuote muuttaa maailmalle.

Se mikä toimii kotona, toimii varmasti laajemmin yhteiskunnassakin. Ajatellaan nyt vaikka sitä paikallista sopimista, josta väännettiin kättä kaikkein eniten. Parisuhteissa paikallinen sopiminen on ollut arkea jo iät ja ajat! Esimerkiksi päivällisen tekee se, joka sattuu olemaan kotona. Niin ikään muuttuneissa olosuhteissa, jos toinen on vaikka Lapissa hiihtelemässä, toinen joustaa.

***

Siinä nuotiolla, muutaman neuvoa-antavan jälkeen, huomasin sellaisenkin yhteisen piirteen, että parisuhteessa, kuten myös työelämässä, tuotteiden valmistaminen ja ylläpitäminen onnistuvat parhaiten kun keskitytään ydinosaamiseen, karsitaan päällekkäisiä toimintoja ja ollaan innovatiivisia logistiikan eli harrastuksiin kuljettamisen suhteen.

Ja mitä se tarkoittaa käytännössä? Roolien eriyttämistä. Ei ole järkevää, että kaikki tekevät kaikkea.

Niinpä kun palasin kotiin, ehdotin vaimolle heti ulko-ovella, että pidettäisiin kiinni naisten ja miesten töistä. Nehän perinteisesti tunnistaa siitä, että kaikki ikävät hommat ovat naisten töitä ja kivat miesten.

Se meni sitten karille se yhteiskuntasopimus. Vaimo ei lämmennyt idealle.

Seuraavana päivänä toin töistä tullessani vähän lämmintä leipää ja muutaman tuoreen pullan, niin nyt ollaan taas puheväleissä. Lupasin myös jättää sote-uudistuksen asiantuntijoiden käsiin.

Pullakuski

Kävin viikonloppuna vähän surffailemassa. Piti lähteä Malediiveille, mutta kun ei ollut rahaa, niin päädyin surffailemaan Turun sivuille. Ei se tietenkään ihan sama ollut.

Kaupungin sivuilta löytyi joka tapauksessa mielenkiintoinen kysely, jossa tiedusteltiin asukkaiden näkemyksiä tulevaisuuden Turusta. Tarkemmin sanottuna vuoden 2029 Turusta. Kysely löytyy tuolta, käykääpä vastaamassa! https://maptionnaire.com/en/780/.

Me sitten myöhemmin istuskeltiin lähettämön Leenan kanssa kahvitunnilla mussuttamassa uunituoretta piimälimppua ja mietittiin asiaa. Vuosi 2029 kuulostaa ihan scifi-seikkailulta, mutta eihän siihen ole kuin rapiat kymmenen vuotta! Tässä iässä vuosikymmen hurahtaa melkein viikossa.

Leenalla oli aika korkealentoisia ajatuksia tulevaisuuden Turusta. Itse en esimerkiksi usko, että kaikilla olisi lentävä auto. Leenan nykyiseen kotteroon parannusta olisi jo se, jos sillä pääsisi kunnolla edes eteenpäin. Tuskin kesälomamatkat kuuhunkaan ovat arkipäivää enkä usko että ruuan suhteen tapahtuu ihmeitä (aitoon ja perinteiseen taikinajuureen leivottua tuoretta lämmintä leipää ei voita mikään!).

Oma veikkaukseni olikin maanläheisempi: vuonna 2029 Turussa väännetään kättä toriparkista ja pohditaan, pitäisikö ympäryskuntien liittyä Turkuun vai ei. Telakalla on töiden kanssa murheita, koska niitä on joko liikaa tai liian vähän. TPS kärsii loukkaantumisista. Ulkopaikkakuntalaiset väittävät turkulaisia tylyiksi, mutta turkulaiset eivät alennu edes vastaamaan niin typeriin väitteisiin.

Minusta on tärkeintä, ja tämän sanoin Leenallekin, että mukavasti menee ja pullat ovat hyvin uunissa, kunhan ne ovat paikallisia! Se on se juttu, millä pärjätään myös vuonna 2029.

Leenan mielestä olin tylsä. Hän nimittäin pitää miehistä jotka ovat visionäärejä. Vaan kun turkulaiset eivät haihattele (Leena on Paimiosta). Ihan jo Turun murre takaa sen, ettei täällä maalailla taivaita, muttei myöskään petytä ikinä:

– Ei sul mittä pulla o? kysyi keskustan kauppias, kun ajoin kokonaisen pakettiautollisen kierrepullia lastauslaiturille.

Terveisin, Pullakuski

Näin on sitten tipaton tammikuu takana. Aika monet sellaista viettivät ja hyvä niin. Voi vähän tarkkailla omia juomatottumuksiaan.

Tässä pullakuskin ammatissa tosin joutuu heräämään niin aikaisin joka aamu, että juomisongelmat rajoittuvat enempi siihen, että kahvia kuluu luvattoman paljon. Siinä on vastaavasti sellainen hyvä puoli, että kuulee kaffepöydässä hyviä juttuja.

Meillä käy täällä tehtaan kahvilassa usein aamulla työmatkallaan eräs yliopiston professori, jolla on hihassaan tarina jos toinenkin. Nyt viimeksi hän nautiskeli runebergintorttua, kun on taas se aika vuodessa. Niitä on muuten meillä Rostenilla tehty taas yli 700 000 kappaletta ja minä olen toimittanut niistä perille suuren osan!

Asiaan: professori ryhtyi kertomaan kuinka aikoinaan kansallisrunoilija itse olisi nauttinut näitä leivoksia aamiaisella punssin kera.

Punssin kera! Ja vielä aamiaisella!

Semmoista se oli meininki entisaikaan, kun ei ollut tipatonta tammikuuta vielä keksitty. Ja tuo oli pientä: seuraavaksi professori ryhtyi kertomaan, kuinka Lönnrot ja Runeberg olivat ystävyksiä, opiskelivat aikoinaan täällä Turussa. Ja jos toinen joi aamiaiseksi punssia, niin ei se toinenkaan lasiin sylkenyt, vaikka pitikin itseään raittiusmiehenä .

Lönnrot nimittäin perusti raittiusseuran vuonna 1834. Lönnrotin mielestä maassa elettiin kuin pellossa ja meno oli pahempaa kuin Mantun grillillä kolmen aikaan lauantai-aamulla. Vaikkei Mantun grilliä siihen aikaan vielä tainnut ollakaan.

Lönnrotin raittiuskerhon jäseniltä oli viinan juominen ehdottomasti kielletty muutamin pikku poikkeuksin. Ne poikkeukset olivat tällaisia:

Päivittäin sai ottaa kolme ruokaryyppyä ja kalan seurana vielä neljännen. Aamulla sai toki ottaa yhden ryypyn, niin kuin myös klo 11 ja 18. Toteja ei kuitenkaan sopinut ottaa yli kahta kerrallaan, paitsi sokeripalan kanssa kolmannen. Oluen ja viinin juomista ei rajoitettu millään lailla.

Että semmoinen raittiusseura.

Kyllä minusta tuntuu, että tämä nykyinen tipaton tammikuu on sittenkin parempi. Niin kuin myös runebergintortut, jotka nautitaan ihan vain kahvin kera! Maistakaapa. Ja kun ne loppuvat, laskiaispullakin käy!

terveisin, Pullakuski