Category Archives: Pullakuski

Pullakuskinne kävi Liedon maaseudulla katsomassa isoäitiään ja huomasi, kuinka siellä jo maajussit virittelivät traktoreitaan. Ei siinä kauan mene, niin uusi viljasato on kasvamassa. Ja kun se aikansa siellä tuleentuu, niin pian on jo elokuu ja sadonkorjuuaika – Suomen suvi on katkeran lyhyt!

On joka vuosi yhtä ihmeellistä, kun ensin näkee vihreän oraan niin kuin pellot muuttuisivat golfkentiksi, ja kun tähkät sitten alkavat kasvaa ja muuttuvat kullankeltaisiksi. Kotimainen vilja on kaunista katsella ja puhdasta syödä!

Mutta ei se joka paikassa niin ole. Itsekin olen tässä pitkin kevättä saanut opiskella uusia sanoja. Yksi on ollut sellainen kuin glyfosaatti.Toinen on sitten okratoksiini.   Eivät olleet tuttuja entuudestaan.

Glyfosaatti on kasvimyrkky – tai suojeluaineeksihan sitä kutsutaan, koska se kuulostaa vähän niin kuin olisi pellolla suojelusenkeli matkassa – jolla torjutaan muun muassa juolavehnää. Mutta koska se on myrkky, niin sillä saattaa olla myös ikäviä vaikutuksia ihmisiin, jos sitä pääsee viljaan ja edelleen ruokapöytään. Siksi EU nyt kovasti pohtii, pitäisikö sen käyttö kieltää kokonaan. Viljan kypsymistä sillä ei saa edistää EU:n alueella ollenkaan. Ja sitten on tämä Okratoksiini. Homemyrkky venäläisessä  rukiissa. Miksi ottaa riskejä jos voi syödä kotimaista ja hankkia raaka-aineet turvallisista läheistä.

Mutta Baltia onkin sitten  se toinen juttu. Tänä vuonna on nimittäin glyfosaattia löytynyt joistain viljaeristä, joita on eteläisistä maista meille tuotu. Se tietenkin on aiheuttanut aamiaispöydissä vähän pelkoja: että onko leipä turvallista syödä vai eikö ole?

Minä kun en ole tutkija vaan pullakuski, niin en todellakaan tiedä, millaisia vaikutuksia moisella aineella on. Siksi olinkin tyytyväinen, kun saatoin kotona vaimolle kehua, ettei meidän perheessä tarvitse murehtia asiaa ollenkaan. Rostenilla nimittäin käytetään pelkästään kotimaista vehnää ja kauraa ja jos joskus esimerkiksi kotimaista ruista ei ole kylliksi saatavana, niin Fazerin mylly, josta jauhomme tulee, tutkii tiukalla seulalla  jauholastin kasvi- ja homemyrkkyjen varalta. Niin että se asia on kunnossa ja leipä paitsi hyvää myös turvallista!

Vaimo katseli siinä sitten minun voileipääni ja totesi vähän sarkastiseen sävyyn, että mainio juttu, jos on puhtaat jauhot pussissa. Mutta että paksu voikerros ja vielä paksumpi pala metwurstia ovat nekin asioita, joihin kannattaisi vähän kiinnittää huomiota. Antoi vielä tomaatin käteen, että aloitapa tuosta.

Pullakuski

Atshuu vaan kaikille! Olen viime päivät ollut aivan fiiliksissä, koska kevät on siitepölystä huolimatta vuodenajoista paras. Kevään merkkejä on ollut jo pitkään ilmassa ja keksin tuossa leipäautoa ajaessani jopa modernin version vanhasta kesäntulorunosta – kun eihän kukaan oikein nykyään tunne lintuja. Se kun on se leipäauton ajaminen runollista puuhaa:

Kuu koirankakasta kesään,
puoli kuuta pajuallergiasta,
katupölystä kotvanen,
bikineistä ei päivääkään.

*

Keräsin oikein kevätlistan. Nuo kaikki kun on suorittanut, on kesä:

Leskenlehdet
Kun ajaa kauppaan, niitä ei ole, mutta paluumatkalla koko tienpiennar on keltaisena. Sellaiseen taikuuteen ei yllä Pete Poskipartakaan.

Takatalvi
Juuri kun on saanut vietyä talvitakin varastoon, taivaalta alkaa sataa räntää ja rakeita. Kun hakee takin takaisin, aurinko paistaa lämpömittariin ja se näyttää kahtakymmentä astetta.

Hedelmäpuiden leikkaamattomuus
Ei sitten tullut tänäkään vuonna leikattua omenapuita. No, ehkä ensi vuonna. Sitä paitsi ei niitä viime vuoden omenoitakaan ole näköjään vielä poimittu.

Renkaiden vaihto
Niin, se piti tehdä jo viikko sitten. Mutta melkoinen kevätropina tuolla tiellä vaan edelleen kuuluu. Ehkä kaikki ovat matkalla ”Lappiin”.

Autokuume
Se on kauhea tauti, jonka edessä nykylääketiede on aseeton. Autokuume hiipii varkain ja kohta huomaa miettivänsä, että mitä jos kävisi ihan vaan vähän katselemassa, ei ollenkaan ostotarkoituksessa. Taudin terminaalivaiheessa, eli kotimatkalla, huomaa miettivänsä, että millä pahuksella tämän uuden auton nyt selittäisi parhain päin, kun ei muka ollut varaa sitä uutta sohvaakaan hankkia.

Matkakuume
Linnut saapuvat etelästä ja itse haluaisi lentää sinne. Tai jonnekin. Ihan mihin tahansa. Uuteen elämään. Tai edes Tallinnaan.

Mökkikuume
Taudin tunnistaa, kun huomaa, ettei ole kysellyt puolison kuulumisia aikoihin, koska kaikki huomio kiinnittyy siihen, mitä mielenkiintoisimmille tyypeille, kuten laiturille, mahtaa kuulua.

MM-kisat
Myönteistä: pääsee pihalle puuhailemaan kun ei tarvitse katsoa mitaliotteluita.

Euroviisut
Mitä ihmettä oikein tapahtui, kun nykyään siellä on vain sellaisia ihme jollottajia ties mistä periferioista! Ennen moisia ei ollut kuin yksi ja sekin oli Loiri.

Haravoiminen
Ei sitten tullut syksyllä haravoitua, joten ehkäpä nyt? Toisaalta jos odottaa vielä hetken, lehdet jäävät ruohon ja heinän jalkoihin.

PS. Yksi kevään varmimmista merkeistä on Rostenin tippaleipä, joka tulee pian kauppoihin. Se pitää nauttia siman/kahvin/teen kera ja jos mahdollista, parvekkeella tai terassilla. Huom! Varmuuden vuoksi kannattaa hakea se talvitakki ensin sieltä varastosta, sillä tippaleipä ja raekuuro esiintyvät myös usein yhdessä.

Pullakuski

Ei tainnut hallituksen yhteiskuntasopimus oikein toimia, kun kesäloma piteni monella viikolla. TPS:llä ainakin. No, hyvä saavutus tämäkin! Ja jää nyt meikäläisellä aikaa muuhun, kun ei tarvitse alvariinsa hyppiä hallilla jännittämässä, että jaksaako syödä yhden vai kaksi nakkimukia.

Johan siitä vaimokin on alkanut huomautella Siis siitä hallilla luuhaamisesta. Toisaalta emmehän me niin kauheasti muutenkaan ole tekemisissä noin fyysisesti – sen somen takia. Ihan siitä oli lehdessäkin: oli tutkittu, että somen käyttö etenkin iltaisin häiritsee unta ja parisuhdetta.

*

Minä toisaalta vähän epäilen sitä tutkimusta. Päinvastoin, somen ansiosta tulee juteltua vaimon kanssa paljon enemmän!
Ajatellaan nyt vaikka sitä hetkeä kun mennään nukkumaan omaan ihanaan parisänkyyn. Vähän laitetaan tunnelmavalaistusta eikä siinä kauan kestä kun jo molemmat alkavat näpelöidä. Ei toisiaan tietenkään vaan kännykkää. Mutta on se aika romanttista, kun voi lähetellä toiselle viestejä siinä samalla:

– Hei kulta, huvittaisko sua…
– Tietty huvittais, mutta ei kerkii nyt kun oon facessa.
– Jos mä tuon.
– Laita siihen juustoa ja kurkkua.
– Selvä, pus pus.

*

Ja sitten yöllä kun ei saa unta voi laittaa vaimolle viestiä:

– Kulta, nukutko?
– Häh, heräsin just.
– Ai, näitkö pahaa unta?
– Eikun tää piipitti kun tuli viesti.
– KENELTÄ sinä saat viestejä tähän aikaan? Ei kai sulla ole suhdetta?
– On.
– Kamalaa.
– Sun kanssa, mutta ei ole kyllä kauan jos ei tuo häiritseminen lopu.

*

Aamuyöllä käydään whatsappissa vielä tällainen keskustelu:

– Kulta! Kissa haluaa ulos, käytkö päästämässä
– Herätit mut taas!
– Se oli kissa.
– Kissa ja kissa. Nyt meet päästämään sen kissan ulos, keität kahvia ja laitat pakkasesta uuniin tulemaan Rostenin sämpylöitä, niin että puolen tunnin päästä kun nousen ylös, kaikki on valmiina.
– Selvä, rakas.

Ja sitten puolen tunnin päästä:

– Kulta, ei kannata ehkä nousta kun ne oli niin hyviä, että mä söin ne jo.

Pullakuski

Ensi sunnuntaina on taas noitia liikkeellä. Viime vuonna oven takana oli kolme pikkutrullia, jota virpoivat seuraavasti: ”Virvon varvon tuoreeks terveeks, pizza sulle palkka mulle.”

Ei niillä mitään pizzaa ollut vaan pajunoksa, jota ei ollut edes kunnolla koristeltu. Mietin, että pitäisikö antaa kostoksi appelsiini, mutta armahdin lapsia, koska vaikka pääsiäinen on kärsimysjuhla, niin joku raja kärsimykselläkin.

***
Itse pidän kovasti pääsiäisestä. Se johtuu siitä, että pääsiäinen ei vaadi mitään. Ei tarvitse ostaa lahjoja niin kuin jouluna, riittää kun on suklaamunia, niin lapset ovat tyytyväisiä. Ja ellei ole erityisen uskonnollinen ihminen, niin pääsiäisenä ei myöskään tarvitse tehdä mitään. Itse asiassa oletusarvo on, että mitään ei tehdä. Pääsiäinen on hiljentymisen juhla.

Nykyään tästä on tietenkin hiukan lepsuttu, mutta omassa nuoruudessani pitkäperjantai oli nimensä mukainen, kun mikään paikka ei ollut auki. Se on edelleen hieno ajatus: että koko yhteiskunta on yhden päivän kiinni! Ei voi mennä kaupoille! Ei voi mennä elokuviin! Ei voi mennä ravintolaan! Pitää kökkiä kotona ja katsella niitä muita jotka siellä asuvat. Kenties vaihtaa pari sanaakin.

Itse asiassa ehdotin perheelle, että pidettäisiin vielä kännykätkin kiinni, mutta teinimme sanoi, että antaisi ristiinnaulita itsensä mieluummin. Mämmiä me sille kyllä syötämme, ihan kostoksi kaikesta kiukuttelusta.

***
Mämmin lisäksi ruokapöytäämme kuuluu tietenkin lammas. Tapasin sattumalta Rostenin kahvilassa tutun professorin ja hän kertoi, miksi lammas on pääsiäisen ruoka: sitä syödään juutalaisten Egyptin orjuuden päättymisen kunniaksi. Resepti löytyy Vanhasta testamentista: Jumala käski teurastaa lampaan ja syödä se kokonaisena, sisäelimineen päivineen, ”katkerien yrttien kera”.

Se on tietenkin ihan kelpo resepti, en minä sillä. Itse suosin kuitenkin karitsan sisäfilettä kermakastikkeessa hyvien yrttien kera.

Ja sitten pöydässä on tietenkin leipää. Pääsiäisenä kuuluisi syödä kohottamatonta leipää (sama Vanhan testamentin resepti – juu, vähän on kokkikirjaksi ankea), mutta koska nyt satun olemaan leipomossa töissä, niin taidan valita tuoretta uutuuttamme pääsiäislimppua. Se jos mikä sopii sopii pääsiäispöytään.

Pullakuski

Pullakuskinne oli hiihtolomalla Lapissa. Siellä hangilla ovat niin Kekkonen kuin Vanhanenkin keksineet kaikenlaisia ideoita. Eikä ihme. Monenlaista tuli minunkin mieleeni. Oli muuten onni, että otin Rostenin pullia mukana evääksi, kun niitä ei Leviltä saa.

Siinä nokikahvia nuotiolla keitellessä laitoin sen yhteiskuntasopimuksenkin sitten saman tien uuteen uskoon.

***

Perusideani on hyvin yksinkertainen. Yhteiskuntasopimuksessa pitäisi ottaa mallia kotoa. Parisuhdehan on yhteiskuntasopimus parhaimmasta päästä. Se on eräänlainen liikeyritys, jonka tarkoituksena on valmistaa lapsia. Ja ihan kuin muussakin työelämässä, myös parisuhteessa täytyy huolehtia siitä, että perusasiat ovat kunnossa, jotta tuotteista tulee kelvollisia ja suhdetta on ylipäänsä mielekästä jatkaa. Pitää sitoutua ja olla valmis tekemään pitkää päivää. Lopussa saa sitten bonuksen kun valmis tuote muuttaa maailmalle.

Se mikä toimii kotona, toimii varmasti laajemmin yhteiskunnassakin. Ajatellaan nyt vaikka sitä paikallista sopimista, josta väännettiin kättä kaikkein eniten. Parisuhteissa paikallinen sopiminen on ollut arkea jo iät ja ajat! Esimerkiksi päivällisen tekee se, joka sattuu olemaan kotona. Niin ikään muuttuneissa olosuhteissa, jos toinen on vaikka Lapissa hiihtelemässä, toinen joustaa.

***

Siinä nuotiolla, muutaman neuvoa-antavan jälkeen, huomasin sellaisenkin yhteisen piirteen, että parisuhteessa, kuten myös työelämässä, tuotteiden valmistaminen ja ylläpitäminen onnistuvat parhaiten kun keskitytään ydinosaamiseen, karsitaan päällekkäisiä toimintoja ja ollaan innovatiivisia logistiikan eli harrastuksiin kuljettamisen suhteen.

Ja mitä se tarkoittaa käytännössä? Roolien eriyttämistä. Ei ole järkevää, että kaikki tekevät kaikkea.

Niinpä kun palasin kotiin, ehdotin vaimolle heti ulko-ovella, että pidettäisiin kiinni naisten ja miesten töistä. Nehän perinteisesti tunnistaa siitä, että kaikki ikävät hommat ovat naisten töitä ja kivat miesten.

Se meni sitten karille se yhteiskuntasopimus. Vaimo ei lämmennyt idealle.

Seuraavana päivänä toin töistä tullessani vähän lämmintä leipää ja muutaman tuoreen pullan, niin nyt ollaan taas puheväleissä. Lupasin myös jättää sote-uudistuksen asiantuntijoiden käsiin.

Pullakuski

Kävin viikonloppuna vähän surffailemassa. Piti lähteä Malediiveille, mutta kun ei ollut rahaa, niin päädyin surffailemaan Turun sivuille. Ei se tietenkään ihan sama ollut.

Kaupungin sivuilta löytyi joka tapauksessa mielenkiintoinen kysely, jossa tiedusteltiin asukkaiden näkemyksiä tulevaisuuden Turusta. Tarkemmin sanottuna vuoden 2029 Turusta. Kysely löytyy tuolta, käykääpä vastaamassa! https://maptionnaire.com/en/780/.

Me sitten myöhemmin istuskeltiin lähettämön Leenan kanssa kahvitunnilla mussuttamassa uunituoretta piimälimppua ja mietittiin asiaa. Vuosi 2029 kuulostaa ihan scifi-seikkailulta, mutta eihän siihen ole kuin rapiat kymmenen vuotta! Tässä iässä vuosikymmen hurahtaa melkein viikossa.

Leenalla oli aika korkealentoisia ajatuksia tulevaisuuden Turusta. Itse en esimerkiksi usko, että kaikilla olisi lentävä auto. Leenan nykyiseen kotteroon parannusta olisi jo se, jos sillä pääsisi kunnolla edes eteenpäin. Tuskin kesälomamatkat kuuhunkaan ovat arkipäivää enkä usko että ruuan suhteen tapahtuu ihmeitä (aitoon ja perinteiseen taikinajuureen leivottua tuoretta lämmintä leipää ei voita mikään!).

Oma veikkaukseni olikin maanläheisempi: vuonna 2029 Turussa väännetään kättä toriparkista ja pohditaan, pitäisikö ympäryskuntien liittyä Turkuun vai ei. Telakalla on töiden kanssa murheita, koska niitä on joko liikaa tai liian vähän. TPS kärsii loukkaantumisista. Ulkopaikkakuntalaiset väittävät turkulaisia tylyiksi, mutta turkulaiset eivät alennu edes vastaamaan niin typeriin väitteisiin.

Minusta on tärkeintä, ja tämän sanoin Leenallekin, että mukavasti menee ja pullat ovat hyvin uunissa, kunhan ne ovat paikallisia! Se on se juttu, millä pärjätään myös vuonna 2029.

Leenan mielestä olin tylsä. Hän nimittäin pitää miehistä jotka ovat visionäärejä. Vaan kun turkulaiset eivät haihattele (Leena on Paimiosta). Ihan jo Turun murre takaa sen, ettei täällä maalailla taivaita, muttei myöskään petytä ikinä:

– Ei sul mittä pulla o? kysyi keskustan kauppias, kun ajoin kokonaisen pakettiautollisen kierrepullia lastauslaiturille.

Terveisin, Pullakuski

Näin on sitten tipaton tammikuu takana. Aika monet sellaista viettivät ja hyvä niin. Voi vähän tarkkailla omia juomatottumuksiaan.

Tässä pullakuskin ammatissa tosin joutuu heräämään niin aikaisin joka aamu, että juomisongelmat rajoittuvat enempi siihen, että kahvia kuluu luvattoman paljon. Siinä on vastaavasti sellainen hyvä puoli, että kuulee kaffepöydässä hyviä juttuja.

Meillä käy täällä tehtaan kahvilassa usein aamulla työmatkallaan eräs yliopiston professori, jolla on hihassaan tarina jos toinenkin. Nyt viimeksi hän nautiskeli runebergintorttua, kun on taas se aika vuodessa. Niitä on muuten meillä Rostenilla tehty taas yli 700 000 kappaletta ja minä olen toimittanut niistä perille suuren osan!

Asiaan: professori ryhtyi kertomaan kuinka aikoinaan kansallisrunoilija itse olisi nauttinut näitä leivoksia aamiaisella punssin kera.

Punssin kera! Ja vielä aamiaisella!

Semmoista se oli meininki entisaikaan, kun ei ollut tipatonta tammikuuta vielä keksitty. Ja tuo oli pientä: seuraavaksi professori ryhtyi kertomaan, kuinka Lönnrot ja Runeberg olivat ystävyksiä, opiskelivat aikoinaan täällä Turussa. Ja jos toinen joi aamiaiseksi punssia, niin ei se toinenkaan lasiin sylkenyt, vaikka pitikin itseään raittiusmiehenä .

Lönnrot nimittäin perusti raittiusseuran vuonna 1834. Lönnrotin mielestä maassa elettiin kuin pellossa ja meno oli pahempaa kuin Mantun grillillä kolmen aikaan lauantai-aamulla. Vaikkei Mantun grilliä siihen aikaan vielä tainnut ollakaan.

Lönnrotin raittiuskerhon jäseniltä oli viinan juominen ehdottomasti kielletty muutamin pikku poikkeuksin. Ne poikkeukset olivat tällaisia:

Päivittäin sai ottaa kolme ruokaryyppyä ja kalan seurana vielä neljännen. Aamulla sai toki ottaa yhden ryypyn, niin kuin myös klo 11 ja 18. Toteja ei kuitenkaan sopinut ottaa yli kahta kerrallaan, paitsi sokeripalan kanssa kolmannen. Oluen ja viinin juomista ei rajoitettu millään lailla.

Että semmoinen raittiusseura.

Kyllä minusta tuntuu, että tämä nykyinen tipaton tammikuu on sittenkin parempi. Niin kuin myös runebergintortut, jotka nautitaan ihan vain kahvin kera! Maistakaapa. Ja kun ne loppuvat, laskiaispullakin käy!

terveisin, Pullakuski

Minä kun olen pullakuskina päivät pitkät, niin pakkaa tuo liikkuminen olemaan vähänlaista paitsi tietenkin autolla. Ja kun on jo neljänkympin rajapyykkikin ohitettu, niin ihan hiukan on alkanut kertyä kiloja.

Vaimo sanoi, että jos joskus pullakuskin hommat loppuvat, niin voisin koettaa saada töitä Meripelastuslaitokselta pelastusrenkaana. Vaikka mihinkäs nämä hommat täältä nyt loppuisivat. Kyllä turkulainen Rostenin tuntee ja tykkää.

No joka tapauksessa päätin näin uuden vuoden kunniaksi ryhtyä vähän harrastamaan. Ajattelin, että joku taistelulaji olisi kiva, kun niitä taitoja voi sitten käyttää, kun taistelee vaikka Ikean kaappien kokoamisen kanssa. On meinaan remontti tulossa.

Vaan kuinkas siten kävikään!

Isis vai mikä se nyt on esti koko homman. Kaikki itsepuolustuskurssit ovat ihan täynnä! Ihmiset pelkäävät niin paljon, että jokainen suomalainen on mennyt kurssille ja on nyt ihan että hojohojo.

Vaan sen sanon, että on erikoiseksi mennyt tämä touhu. Ei ennen sillä lailla pelätty, vaikka nykyään on paljon rauhallisempaa jos tilastoja katsoo. Katupartioita perustetaan, huhhuh. Kyllä olivat partiolaiset toisenlaisia minun nuoruudessani.

No, ei siinä auttanut kuin haudata hyvin alkanut kuntoilu-ura. Vaimolle sanoin, että ensi vuonna sitten uudestaan. Voi olla ihan hyväkin, ties vaikka olisi tullut hiki. Vaikka tietenkin tammikuun jälkeen olisi taas tilaa, kun ihmisten into laantuu.

Sitä minä kuitenkin jäin miettimään, kun tässä nyt haistelen tuota ihanaa vastaleivotun pullan tuoksua tuolla auton takana… Että tässä ihan ilmainen vinkki kaikille, niin muualta tulleille kuin paikallisille: syökää hyvät ihmiset lämmintä pullaa! Silloin ei pelkää maailmaa eikä tule pahat mieleen.

Itsekin ottaisin, mutta kun se on piru vieköön niin, että kuormasta ei syödä.

Oikein hyvää vuoden alkua!