Muutama sana kohtuudesta

Näin on sitten tipaton tammikuu takana. Aika monet sellaista viettivät ja hyvä niin. Voi vähän tarkkailla omia juomatottumuksiaan.

Tässä pullakuskin ammatissa tosin joutuu heräämään niin aikaisin joka aamu, että juomisongelmat rajoittuvat enempi siihen, että kahvia kuluu luvattoman paljon. Siinä on vastaavasti sellainen hyvä puoli, että kuulee kaffepöydässä hyviä juttuja.

Meillä käy täällä tehtaan kahvilassa usein aamulla työmatkallaan eräs yliopiston professori, jolla on hihassaan tarina jos toinenkin. Nyt viimeksi hän nautiskeli runebergintorttua, kun on taas se aika vuodessa. Niitä on muuten meillä Rostenilla tehty taas yli 700 000 kappaletta ja minä olen toimittanut niistä perille suuren osan!

Asiaan: professori ryhtyi kertomaan kuinka aikoinaan kansallisrunoilija itse olisi nauttinut näitä leivoksia aamiaisella punssin kera.

Punssin kera! Ja vielä aamiaisella!

Semmoista se oli meininki entisaikaan, kun ei ollut tipatonta tammikuuta vielä keksitty. Ja tuo oli pientä: seuraavaksi professori ryhtyi kertomaan, kuinka Lönnrot ja Runeberg olivat ystävyksiä, opiskelivat aikoinaan täällä Turussa. Ja jos toinen joi aamiaiseksi punssia, niin ei se toinenkaan lasiin sylkenyt, vaikka pitikin itseään raittiusmiehenä .

Lönnrot nimittäin perusti raittiusseuran vuonna 1834. Lönnrotin mielestä maassa elettiin kuin pellossa ja meno oli pahempaa kuin Mantun grillillä kolmen aikaan lauantai-aamulla. Vaikkei Mantun grilliä siihen aikaan vielä tainnut ollakaan.

Lönnrotin raittiuskerhon jäseniltä oli viinan juominen ehdottomasti kielletty muutamin pikku poikkeuksin. Ne poikkeukset olivat tällaisia:

Päivittäin sai ottaa kolme ruokaryyppyä ja kalan seurana vielä neljännen. Aamulla sai toki ottaa yhden ryypyn, niin kuin myös klo 11 ja 18. Toteja ei kuitenkaan sopinut ottaa yli kahta kerrallaan, paitsi sokeripalan kanssa kolmannen. Oluen ja viinin juomista ei rajoitettu millään lailla.

Että semmoinen raittiusseura.

Kyllä minusta tuntuu, että tämä nykyinen tipaton tammikuu on sittenkin parempi. Niin kuin myös runebergintortut, jotka nautitaan ihan vain kahvin kera! Maistakaapa. Ja kun ne loppuvat, laskiaispullakin käy!

terveisin, Pullakuski